Naiset
Alkoholismi on etenevä sairaus
Aloititpa myöhään tai varhain, juominen riistäytyy ajan myötä hallinnastasi yhä enemmän ja enemmän. Jo yritys hallita juomistaan on yhtä lailla oire kuin vapiseva krapula tai pelottava muistinmenetys.
Monet alkoholistit pettävät itseään "maantieteellisen hoidon" harhalla. Näin toimi myös eräs pikkukaupunkilainen, jonka avioliitto oli tuhoutunut alkoholiin: "Minun oli tehtävä jotain juomiselleni. Tyttäreni oli aikuistumassa, ja hän oli tietoinen siitä, mitä tapahtui. Halusin muuttaa suureen kaupunkiin, missä voisin käyttää hyödykseni niitä lahjoja, joita minulla oli. Mutta mitä kävi kaupungissa? Tulin vain sairaammaksi, ja koko ajan yritin parhaani mukaan kätkeä tilannettani työtovereiltani. Ajattelin, että pystyisin luopumaan juomisesta, jos muuttaisin maalle, pois kiusausten ulottuvilta. Ei kestänyt kauan, kun ihmettelin, miksi olin muuttanut. Olin loukussa maalla".
Jotkut alkoholistit turvautuvat viimeiseen pakotiehen. "Tällä kertaa itsemurha yritys ei ollut lavastettu, kuten aiemmin. Tullessani tajuihini olin sairaalassa, jossa lääkärit ja sairaanhoitajat kertoivat minulle, että hengitykseni oli ollut siinä pisteessä, etteivät he olleet enää voineet tehdä enempää elvyttämisekseni. Oli ihme, että olin elossa. Minusta kuitenkin tuntui kuin olisin kuollut ja joku muu olisi herännyt. Tiesin, että tämä oli toinen mahdollisuus elää - ja viimeinen. Tai ehkäpä ensimmäinen mahdollisuus! Olin halukas tekemään mitä tahansa, jos joku vain neuvoisi".
On olemassa käännekohta. Sitä ei tarvitse kokea sairaalan vuoteessa, lähellä elämäntien päättymistä. Missä tahansa ja millä tahansa alkoholismiksi nimitetyn sairauden asteella on mahdollista myöntää oma ongelmasi rehellisesti. Voit saada halun tehdä jotain juomisellesi - halun pyytää apua.
Ratkaisu on sinun. Ei ole väliä oletko 16- tai 60-vuotias, rikas tai köyhä tai siltä väliltä, oppiarvoillasi komeileva tai vähän koulutettu, omillasi toimeentuleva tai perheen taloudesta riippuvainen. Sinun on tehtävä ratkaisu, sillä vain sinä itse voit ryhtyä toimeen. Jos haluat lopettaa juomisen, juuri sinun on se tehtävä. Et ole kuitenkaan yksin. Jos vain ojennat kätesi, missä sitten oletkin, AA:n käsi tarttuu käteesi, valmiina auttamaan juuri sinua.
Huolimatta toivottomasta sairaudestasi, voit "liittyä jälleen ihmiskuntaan" ja elää kohtalaisen normaalia elämää. Todellisuudessa huomaat tulevan elämäsi olevan paljon onnellisempaa kuin keskinkertainen elämä. Et palaa vanhaan elämään, jota jotenkin kestit, kunnes alkoholismi sai vallan. Aiempi elämä ei ollut kyllin hyvää sinulle, joten koetit paeta turhautumiasi ja epätoivoasi hukuttamalla ne juomiseen. Voit kuitenkin löytää uuden elämän ja olla juuri sitä, mitä sinun tarkoitettiin olevan.
AA:ssa sinulle ei anneta kaavakkeita tai allekirjoituksia, eikä mitään pääsymaksuja kerätä. Sinua ei pyydetä tunnustamaan muodollisia uskontunnustuksia. Tapaat vain yksinkertaisesti miehiä ja naisia, jotka ovat löytäneet keinon vapautua riippuvaisuudestaan alkoholiin. He ovat aloittaneet niiden vahinkojen korjaamisen, joita alkoholi on aiheuttanut heille itselleen ja heidän läheisilleen. Heidän keinonsa on AA-ohjelma ja he ovat innokkaita jakamaan sen kanssasi - jos sitä vain haluat. Sinun on vain haluttava yrittää.
Osallistuminen ensimmäiseen kokoukseen on antanut naisille muun muassa tällaisia kokemuksia: "Oli lämmin tunne olla yhdessä toisten kanssa, joilla on sama ongelma kuin minulla", "Sain opastusta ja ymmärtämystä", "Vallitsi ehdottoman rakkauden ilmapiiri." ja "Huomasin, etten ollut yksin".
AA on lopettanut lukuisten epätoivoisten ja tuhottujen miesten sekä naisten juomisen ja muovannut uudelleen heidän elämänsä. Jos olet halukas ja kyllin nöyrä salliaksesi AA:n työskennellä puolestasi, AA ei tee ainoastaan tämänpäiväistä ryyppyäsi viimeiseksi, vaan antaa uuden, sanoinkuvaamattoman hyvän ja hyvää tekevän elämäntavan.
Tavallisilla ihmisillä on vain vähän käsitystä siitä, kuinka AA toimii. Kukaan ei voi selittää sitä kovin järkeenkäyvästi. Mutta on olemassa monia todistuksia siitä, että AA toimii. Jos myönnät itsellesi olevasi voimaton alkoholin suhteen ja jos vilpittömästi haluat apua, pyydät itseäsi suurempaa voimaa ottamaan haltuun elämäsi. Pinnallisesti tämä ei merkitse paljoakaan. Mutta syvällä, tunneperäisellä tasolla vahvin voima, mitä ihminen voi kokea,vapautuu. Tuntemasi voiman läsnäolo on vahvempi kuin alkoholi, joka aina tähän hetkeen asti on ollut pääasiallisin kannustajasi, voittaen perheen rakkauden, itsekunnioituksesi ja vieläpä itsesäilytysviettisi. Edes AA:n jäsenet eivät kovinkaan helposti osaa keskustella tästä vavahduttavasta kokemuksesta. Mutta ei siitä välttämättä tarvitsekaan keskustella, sillä tulokset eivät jätä sijaa epäilylle. Kukaan ei tiedä, miten se toimii, mutta niin se vain tekee.
Kuinka sinusta ylipäätään tuli alkoholisti? Ei tietenkään sattumalta, eikä tarkoituksettomasti. Lääketiede ja psykiatria ovat todenneet, että monet ihmiset juovat tunnesyistä liikaa. On naisia, joista on tullut alkoholisteja, koska he menettivät lapsensa, ja on monia muita, joiden aviomiehet hylkäsivät heidät. Monet alkoholistit ovat täydellisyyden tavoittelijoita ja idealisteja. He toivovat voivansa tehdä ihmeitä elämässään. Kun he eivät pysty saavuttamaan ihanteitaan, he eivät kestä pettymistä itseensä.
Huolimatta siitä, mitä muut ihmiset yleensä luulevat, on alkoholisteilla usein tavattoman ankara omatunto. He huolehtivat niin syvästi kaikesta, että eivät voi kestää huoltensa painetta. Kun levoton omatunto liittyy pysyvään kyvyttömyyteen kestää huolten ahdistusta, syntyy houkutus ylenmääräiseen juomiseen.
Yliherkkien ihmisten tunneperäiset ristiriidat tulevat niin sietämättömiksi, että on etsittävä pakotietä aina kaiken tuhoamiseen asti. Joissakin alkoholisteissa lapsuudessa syntynyt alemmuudentunne luo vastapainoksi mekanismin, joka tuottaa itserakkaan olennon, joka ahnehtii ylistystä ja menestystä, eikä koskaan ole tyytyväinen siihen, mitä saa. Naisissa liian vahva minä vaatii imartelua, nautintoja ja joissakin tapauksissa ainaisia rakkausseikkailuja. Pettyneenä liiallisen täydellisyyden vaatimuksiinsa, turhautunut nainen uskoo alkoholin, tuon sydämettömän petturin unelmanomaisiin lupauksiin.
Kun tällainen äärimmäinen tunteiden jännitystila liittyy keholliseen allergiaan, alkoholiin sortuminen on väistämätöntä. Ihmiset juovat, koska he ovat onnettomia - ja he ovat onnettomia, koska juovat. Noidankehä jatkuu, kunnes kukaan ei voi sanoa, mikä oli syy ja mikä seuraus.
Tiellä takaisin mittaamattomasta kidutuksesta täytyy toipuvalle ihmiselle tarjota hoitoa sekä tunne-elämän ahdistukseen että kehon sairauteen. Psykiatria ja lääketiede ovat yhdessä työskennelleet tuhansissa tapauksissa - ja ovat joskus onnistuneetkin. Mutta luettelo kestävistä onnistumisista on masentavan lyhyt. Alkoholistia kutsutaan "lääketieteen harjoittajan sydänsuruksi", koska aivan liian usein lääkäri tietää, että murtunut, itsemurhan partaalla oleva ihminen, jota hän korjailee, tulee takaisin hänen luokseen muutaman kuukauden kuluttua täsmälleen samassa, jollei huonommassa kunnossa.
Myönteiset tulokset AA:ssa ovat selittämättömän hyviä. Tavallisesti arvioidaan että melkein 75% alkoholisteista, jotka haluavat yrittää AA:n menetelmää, onnistuvat. Joissakin tapauksissa tämä tapahtuu hyvin yksinkertaisesti. Omien voimavarojensa loppuessa he pyytävät AA:lta apua, ja siitä päivästä alkaen he eivät koskaan enää ota ryyppyäkään. Toisilla taas on "tulla ja mennä"-ohjelma kuukausikaupalla. Eräs nuori nainen toimi näin peräti kolme vuotta. Jotkut hänen kanssaan työskennelleet AA:n jäsenetkin menettivät uskonsa tämän ihmisen mahdollisuuksiin. Mutta itsepäisesti hän uskoi lopulta kykenevänsä lopettamaan juomisensa: Näin lopulta kävikin.
Tämän naisen raittiuden kolmivuotissyntymäpäivillä häntä oli mahdotonta tuntea samaksi henkilöksi, joka niin toivottomasti oli taistellut niin monta hämärän vuotta. Kun hän ensimmäisen kerran kuuli AA:sta, hän oli juonut kahdeksan vuotta, aina yhdeksäntoistavuotiaasta alkaen. Lopulta hänen perheensä oli hyljännyt hänet, sillä hän oli vaipunut alemmaksi ja alemmaksi ja oli näin ollen heidän saavuttamattomissaan. Kaksikymmentäseitsemänvuotiaana hän näytti 40-vuotiaalta - hän oli lihava, likainen ja itkeskelevä. Noilla vuosipäivillään hän kuitenkin näytti viehättävältä puhaltaessaan kolmea kynttilää. Oli melkein mahdotonta uskoa, että hänellä oli mitään yhteyttä siihen punakkaan ja turvonneeseen naiseen, joka otti viimeisen ryyppynsä kolme vuotta sitten.
Yksi AA:n ihmeistä on se, että se muovaa uudelleen kehon, tunteet ja mielen. Jopa ihon ja hiusten koostumus näyttää muuttuvan. Naiset, joitten vartalo oli rappeutunut laiminlyönnin ja väärinkäytön seurauksena, arvostavat nyt ulkonäköänsä, sillä kuten eräs heistä sanoi: "Jumala näytti maalanneen uuden muotokuvan minusta".
Naiset - Et ole yksin
Voit olla minkä ikäinen tahansa: opiskelijatyttö, nuori äiti, ihailtu virkanainen, kaupunkisi huomattavimman kansalaisen vaimo tai vakavalta näyttävä isoäiti. Voit olla ulospäin suuntautunut seuran keskipiste tai pelokas alemmuudentuntoinen pikku nainen, jonka on kaadettava itselleen rohkeutta pullosta ennen kuin ryhtyy mihinkään tehtävään. Jopa sellaiseen tehtävään, joka näyttää toisista ihmisistä ties kuinka yksinkertaiselta.
Voit olla juonut joko kuukausia tai vuosia. Olisit kuitenkin kauhistunut ja kieltäisit juomisesi kiivaasti, jos joku kutsuisi sinua alkoholistiksi. Mutta salassa ihmettelet, oletko sittenkin. Voin vastata pohdiskeluihisi välittömästi. Jos et pysty hallitsemaan juomistasi ja jos nyt juot enemmän kuin haluaisit myöntää, on mahdollista, että olet alkoholisti. Kun sanon tuon sanan, tarkoitan ihmistä, joka on taudin vaivaama. Tauti pahenee asteittain, jatkuvasti kaventaen uhrinsa maailmaa, kunnes hän ei halua mitään muuta eikä mikään muu ole todellista kuin alkoholi.
Koska olet nainen, juomisesi on todennäköisesti äärimmäisen salaista. Olet tehnyt kaiken mahdollisen salataksesi sen jokaiselta, myös itseltäsi. Voit olla onnistunutkin. Ehkäpä kukaan ei vielä tiedä, että koskaan otat ryyppyäkään, sillä et uskalla juoda yhtäkään cocktailia julkisissa paikoissa tietäen, että ensimmäinen ryyppy on se harha-askel, joka vääjäämättömästi syöksee sinut alas pitkäaikaiseen kierteeseen. Voit olla makuuhuonejuoppo. Voin mielessäni seurata sinua omaan huoneeseesi, josta haet pullon, jonka olet piilottanut liinavaatteidesi alle tai hattulaatikkoon ylähyllylle. Ehkäpä perheesi ei vielä ole tullut epäluuloiseksi ainaisen "päänsärkysi" suhteen.
Toisaalta voit olla yksi noista varjoista, jotka elävät elämäänsä baarien ja ravintoloiden hämäryydessä. Saatat olla naapurien vaiva tai kaupungin skandaali, eivätkä lapsesikaan enää yritä puolustella sinua. Saatat olla menettänyt perheesi, koska et voinut mitään juomisellesi.
Oletpa millä asteella tahansa, sinulla on toivoa. Sinua ei pidä syyttää eikä häpäistä. Et ansaitse itseriittoisia vaatimuksia ja loukkaavia syytöksiä, joita jokainen on syytänyt sinulle: "Jos rakastaisit meitä lopettaisit", "Et ajattele ketään muuta kuin itseäsi", "Sinun pitäisi hävetä - varsinkin, kun otetaan huomioon kasvatuksesi ja mahdollisuutesi!"
Et ole kuitenkaan itsekäs, epämoraalinen hirviö. Päinvastoin, olet kaikkea muuta. Olet toivottomasti sairas nainen.
Vaikka toipuvat alkoholistinaiset ovat erilaisia, he kaikki lopulta saavuttivat pisteen, missä heidän oli tunnustettava, että alkoholilla oli vakava vaikutus heidän elämäänsä. Vaikka he ovat erilaisia, nuoria tai keski-ikäisiä, he löysivät saman vastauksen. Nimettömien Alkoholistien yksinkertaisen ohjelman avulla he löysivät keinon juomisen lopettamiseen ja raittiuden säilyttämiseen sekä täydemmän ja antoisamman elämän kuin mitä he milloinkaan olisivat uskoneet mahdolliseksi.
Sana "alkoholisti" ehkä kiusaa sinua. Se tuo monien mieleen yhä heikkoluonteisen ihmisen tai hylkiön. Erityisen voimakkaasti tällainen suhtautuminen koskettaa juuri alkoholistinaisia. Useimmat yhteisöt ovat taipuvaisia katsomaan suvaitsevina tai jopa huvittuneina miespuolista juoppoa – ja kavahtamaan inhoten naista, joka on samassa tilassa. Vielä suuremmaksi murhenäytelmän tekee se, että alkoholistinainen jakaa usein itsekin nämä ennakkoluulot. Syyllisyyden taakka, jota jokainen juova alkoholisti kantaa mukanaan, voi olla tällöin kaksinkertainen.
AA:ssa naiset ovat kuitenkin karistaneet harteiltaan väärän syyllisyyden lamauttavan painon. He ovat oppineet omakohtaisesti erään lääketieteellisen tosiasian. Alkoholismi ei sinänsä ole moraali- tai tapakysymys, vaikka toki se vaikuttaa molemmilla tasoilla. Alkoholismi on terveyden ongelma, vaan sairaus.
Käsitys alkoholismista sairautena ei ole enää vallankumouksellinen, vaan se on itse asiassa hyvin tunnettu. Useimmat ihmiset hyväksyvät käsityksen huolettomasti: "Tietysti alkoholismi on sairaus". Eikö siis yksityinen alkoholisti ole niin ikään sairas henkilö? Tuota ajatusta ei olekaan enää niin helppo hyväksyä! Kun näkökenttä kaventuu työtoveriin, naapuriin, ystävään, sukulaiseen tai omaan itseensä, palaavat pintaan vanhat asenteet: "Miksi hän ei voi juoda kuin hieno nainen?", "Miksi minä en voi juoda samalla tavalla kuin toiset naiset?", "Miksi minä en voi lopettaa? Minulla ei ole tahdonvoimaa!" tai jopa "Minä olen huono ihminen!" Yksilöllisellä tasolla alkoholismisairautta pidetään sen varhaisemmassa vaiheessa usein etikettivirheenä ja myöhemmässä vaiheessa henkilökohtaisen moraalin vakavana puutteena.
Naisalkoholisti kärsii syvemmin kuin mies. Hänen sielunelämänsä ja mielenrakenteensa ovat monimutkaisemmat ja herkemmät kuin miehen. Hän ei kestä itseinhoaan niin helposti, ja hän tuntee pahempana sen polttomerkin, jonka tietämätön yhteiskunta yhä vielä liittää alkoholismiin.
Useimpien naisten on vaikea myöntää edes itselleen, että he ovat alkoholisteja. Kuitenkin myöntäminen olisi heidän ensimmäinen askeleensa kohti raittiutta ja terveyttä. Jos et vielä ole ottanut tätä ensimmäistä askelta, anna meidän auttaa sinua tekemään se tänään. Jos voit myöntää, että sisäinen kauhusi ja tyhjyytesi ovat alkoholismin oireita, olet jo autettu.
Alkoholin nauttimista vaikkapa aamiaisella pidetään ilmeisenä todisteena alkoholismista. Asia on näin jokaisen muun mielestä, paitsi sen naisen, joka paukun juo. Sairauden ominaisin piirre onkin sen kyky kätkeytyä kärsijältään.
"Kamppailin kahden erinomaisen psykoanalyytikon kanssa päästäkseni eroon tuskaneuroosistani, joka johtui lapsuudenaikaisista ja nykyisistä peloistani. Silti en koskaan maininnut heille juomistani, enkä kertaakaan yhdistänyt alkoholia yhä kasvaviin pelkoihini."
Jos sairaus on niin vaikeasti tunnistettavissa, kuinka silloin voi sanoa, onko joku alkoholisti? Mikä on pätevä mitta-asteikko? Aamuryyppääminenkö? Yksin juominen? Ei välttämättä! Näyttönä sairaudesta ei ole se, milloin, kenen kanssa, kuinka paljon, missä ja mitä,eikä edes se, miksi juot. Tärkeä kysymys on, mitä juominen on aiheuttanut sinulle? Miten juomisesi vaikuttaa perheeseesi, kotiisi, työpaikkaasi tai koulutyöhösi, seuraelämääsi, ruumiilliseen hyvinvointiisi tai tunteisiisi.
Vaikeudet millä tahansa näistä elämän osa-alueista kertovat mahdollisesta alkoholismista. Kyse ei ole välttämättä tuhoisasta ongelmasta, ainakaan aluksi. Hämmästyttävän kauan monet alkoholistit pitävät yllä jopa loistavaa julkisivua.
"Milloin appeni - kirkkoherra - vain minut tapasikin, vietin hyvin kunniallista elämää. Onnistuin aina, krapulaisenakin, menemään hänen kirkkoonsa pyhäkouluun opettamaan".
Jos vielä pidät talosi, työsi tai opintosi hyvässä järjestyksessä, ja lisäksi peittelet juomisiesi määrää, kannattaisi kysyä itseltään, kuinka paljon ponnistelua tuohon kaikkeen oikein liittyy. Kuinka paljon puhdasta tahdonvoimaa vaaditaan. Onko tuo"huvi" kaiken ponnistelun arvoista? Onko todellisuudessa mitään huvia enää jäljellä?
AA:ssa kuultujen kertomusten perusteella monet alkoholistit aloittavat juomisensa ilmeisen seurallisina ryyppääjinä ja nauttivat suuret määrät väkijuomia tuntematta sananmukaisesti mitään vaivoja.
"Saatoin juoda yhtä paljon kuin koko muu joukko yhteensä, ja kun tuli yöpalan aika, olin ainoa, joka pystyi jatkamaan. Olin ainoa, joka pysyi jaloillaan. Eikä minulle aiheutunut tästä seuraavaksi aamuksi mitään vakavia seuraamuksia."
Toiset kokevat tyypillisiä alkoholismin oireita jo alusta alkaen.
"Opiskeluaikoinani, juodessani ainoastaan viikonloppujuhlissa, minulla oli vaikeita krapulatiloja ja muistinmenetyksiä. Saatoin tanssia hipoissa - sitten tuli tyhjää - ja tajusin istuvani jossain baarissa".
Kuinka naiset löytävät AA:han
Monilla paikkakunnilla on AA:n numero puhelinluettelossa. Voit siis soittaa ja saada tietoja kokousten ajoista ja paikoista. Jotkut naiset osallistuvat ensimmäiseen AA-kokoukseensa sairaalassa tai vankilassa, johon heidät on suljettu. Usein naiset ohjaa AA:han heidän lääkärinsä, psykiatrinsa tai pappinsa; toiset saavat yhteyden ystäviensä avulla, jotka tuntevat jonkun AA:ssa.
Nimettömien Alkoholistien valaisevin esittely ja paras keino sen ohjelman toteuttamiseen ovat yksi ja sama: AA-kokoukset. Niitä pidetään säännöllisesti kaikkialla maailmassa.
Kuka tahansa, oli hän alkoholisti tai ei, voi osallistua avoimeen kokoukseen: voit ottaa mukaan miehesi, sukulaisesi tai ystäväsi, vaikka seuralaisellasi ei olisikaan juomaongelmaa.
AA-kokous on vaikuttava kokemus kenelle tahansa - jopa ei-alkoholistille. Voit olla yllättynyt siitä, ettei kyse ole vakavasta tilaisuudesta. Huomaat, että paikalla on kaikenlaisia ihmisiä. Kokouksissa käytetään nimettömyyden suojaksi vain etunimiä.
AA:n jäsenet ovat kertoneet, että jo ensimmäisen kerran osallistuessaan AA:n kokoukseen he tunsivat olevansa kuin kotonaan. Tämä on hyvin käsitettävissä, sillä kukaan ei arvostele tai syytä, ei ole harmistunut eikä järkyttynyt mistään. Kokouksissa ymmärretään täydellisesti toisia, koska jokainen läsnä oleva on itse kärsinyt saman kiirastulen. Paikalla olevia et voi petkuttaa tekosyillä, välttelemällä etkä valheilla. He tuntevat kaikki selitykset ja myös sanovat tämän sinulle. Kun on elänyt vuosia valheitten ja verukkeitten sekasotkussa. on helpotus olla tällaisten ihmisten joukossa.
Kokouksia on joka päivä. Niihin osallistuu tyypillisesti hiukan enemmän miehiä kuin naisia. On myös ryhmiä vain miehille sekä erityisiä naisten ryhmiä.
Alkoholismi on parantumaton sairaus. Hän, joka sitä sairastaa, ei voi koskaan palata takaisin seuralliseen juomiseen. Yliherkkyys alkoholin suhteensäilyy koko elämän ajan, mutta AA:ssa mukana ollessa asiaa ei tarvitse pelätä. Kenenkään ei tarvitse piileskellä alkoholia tai vältellä normaalisti alkoholia käyttäviä ihmisiä. Täytyy vain varoa ensimmäistä ryyppyä – aina ja koko elämänsä ajan.
AA:n jäsenet sanovat rohkaisevasti:
"Älä ota ensimmäistä ryyppyä, silloin et koskaan ota toistakaan."
Tämä on mahdollista: yhden päivän kerrallaan.