top of page

12 Perinnettä

AA-yhteisön kasvaessa sen keskuudessa nousi esiin kysymyksiä ryhmien hoidosta, yhteisistä rahavaroista, henkilöasioista, julkisista suhteista, nimettömyydestä jne. Laajeneva kokemus yritysten ja erehdysten kautta synnytti AA:n kaksitoista perinnettä. Bill W julkaisi aiheista aluksi kirjoituksia AA Grapevine -lehdessä. Niistä kehittyi "Kaksitoista kohtaa tulevaisuutemme turvaamiseksi". Painettuna AA:n kaksitoista perinnettä julkaistiin vuonna 1946 ja nykyinen sanamuoto vahvistettiin ensimmäisessä kansainvälisessä juhlakokouksessa Clevelandissa, Ohiossa vuonna 1950.

1. Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensi sijalla, henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä.

  • Yhtenäisyyden puuttuessa AA hajoaa.

  • Yksilöllinen vapaus, mutta silti suuri yhtenäisyys. 

  • Paradoksin selitys: jokaisen AA:laisen elämä riippuu henkisten periaatteiden noudattamisesta.

  • Ryhmän pitää pysyä elossa tai yksilö tuhoutuu.

  • Yhteisen menestyksen tärkeys.

  • Miten ryhminä parhaiten elää ja työskennellä yhdessä.


2. Ryhmämme tarkoitusperiä varten on olemassa vain yksi perusarvovalta - rakastava Jumala sellaisena kuin Hän saattaa ilmaista itsensä ryhmämme omassatunnossa. Johtajamme ovat vain uskottuja palvelijoita - he eivät hallitse.

  • Mistä AA saa johtonsa? AA:n ainoana arvovaltana on Jumala sellaisena kuin Hän ilmaisee itsensä ryhmätietoisuudessa.

  • Ryhmätietous määrää. 


3. Ainoa vaatimus AA jäsenyydelle on halu lopettaa juominen.

  • Alkuaikojen suvaitsemattomuus johtui pelosta.

  • Riistämällä alkoholistilta mahdollisuus liittyä AA:han joskus luettiin hänelle kuolemantuomio.

  • Jäsenmääritykset poistetaan.

  • Kaksi kokemusperäistä esimerkkiä.

  • AA:n jäsen on kuka tahansa, joka itse sanoo olevansa.


4. Jokaisen ryhmän tulisi olla itsenäinen, paitsi toisia ryhmiä tai koko AA:ta koskevissa asioissa.

  • Jokainen ryhmä hoitaa asiansa mielensä mukaan, paitsi milloin on kysymyksessä AA:n kokonaisuus.

  • Onko sellainen vapaus vaarallista?

  • Ryhmän, kuten yksilönkin, täytyy mukautua periaatteisiin, jotka turvaavat AA:n säilymisen.

  • Kaksi vaaramerkkiä: ryhmän ei tulisi tehdä mitään sellaista, mikä vahingoittaisi AA:n kokonaisuutta, enempää kuin liittyä mihinkään AA:n ulkopuoliseen ryhmittymään. Esimerkiksi: AA-keskus, joka ei menestynyt. 


5. Jokaisella ryhmällä on vain yksi päätarkoitus - viedä sanomansa vielä kärsiville alkoholisteille.

  • Parempi tehdä yksi asia kunnollisesti kuin monta huonosti. AA:n säilyvyys riippuu tästä periaatteesta.

  • Jumalalta (Korkeammalta Voimalta) olen saaneet kyvyn samaistaa itsemme toiseen alkoholistiinja jakaa toipumisemme tulokkaan kanssa.

  • Ainoa tarkoituksemme on viedä tämä lahjamme toiselle.

  • Raittiutta ei voi säilyttää, ellei sitä jaeta. 


6. AA-ryhmän ei tulisi milloinkaan ryhtyä takaajaksi tai rahoittajaksi eikä lainata AA:n nimeä millekään sukulaisjärjestölle eikä ulkopuoliselle yritykselle, etteivät raha-asioita, omaisuutta ja arvovaltaa koskevat pulmat vierottaisi meitä päätarkoituksestamme

  • Kokemus todisti, ettemme voineet ryhtyä tukemaan mitäänsukulaisyritystä, olipa se miten hyvä tahansa.

  • Emme voi olla kaikkea kaikille. Totesimme, ettemme voisi lainata AA:n nimeä millekään sen ulkopuoliselle toiminnalle. 


7. Jokaisen AA-ryhmän tulisi olla täysin omavarainen ja torjua ulkopuoliset avustukset.

  • Mikään muu AA-perinne ei ole ollut niin työlästä  toteuttaa kuin tämä.

  • Varattomuus, alkujaan olosuhteiden pakkoa.

  • Hyväksikäytön pelko.

  • Välttämättömyys pitää erillään henkinen aineellisesta.

  • Päätös tulla toimeen vapaaehtoisten avustusten turvin.

  • Vastuu palvelukeskuksen taloudellisesta hyvinvoinnista asetettiin AA:n jäsenten kannettavaksi.

  • Palvelukeskuksen toimintaperiaate: pelkät toimintakustannukset sekä kohtuullinen vararahasto. 


8. AA:n tulisi aina säilyä ei-ammattimaisena, mutta toimistomme voivat palkata erikoistyöntekijöitä.

  • Kahdennentoista askeleen työtä ja rahaa ei voida sekoittaa.

  • Vapaaehtoisen 12. askeleen työn ja maksetun palvelun välinen linjajako.

  • AA ei voisi toimia ilman palkattua työvoimaa.

  • Ammattityöntekijät eivät ole ammatti-aa:laisia.

  • AA:n suhde teollisuuteen, valistustoimintaan jne.

  • 12. askeleen työstä ei milloinkaan suoriteta korvausta, mutta ne, jotka tekevät työtä meitä palvellakseen ovat palkkansa ansaitsevia. 


9. AA:ta sellaisenaan ei saisi koskaan organisoida, mutta voimme muodostaa palveluelimiä tai toimikuntia, jotka ovat välittömästi vastuussa niille, joita palvelevat.

  • Erikoiset palveluneuvostot ja toimikunnat. Keskuspalveluvaltuusto, Luottamusmiehistö ja ryhmätoimikunnat eivät voi laatia sääntöjä AA:n jäsenille eikä ryhmille.

  • AA:laisia ei voida määräillä yksilöinä enempää kuin yhteisestikään.

  • Pakkovallan puuttumisesta huolimatta "järjestäytymättömyys" ei haittaa, koska ellei jokainen aa-lainen noudata ehdotettuja toipumisaskeleita, hän kirjoittaa oman kuolemantuomionsa. Sama pätee ryhmiinkin.

  • Kärsimys ja rakkaus ovat aa-laisten kurinpitäjinä.

  • Arvovaltahengen ja palveluhengen välinen ero.

  • Palvelujemme pyrkimyksenä on saattaa raittius kaikkien sitä haluavien ulottuville.


10. AA ei ota kantaa ulkopuolisiin kysymyksiin; sen takia AA:n nimi ei saisi milloinkaan tulla vedetyksi julkisiin kiistoihin.

  • AA ei ota kantaa julkisiin kiistoihin. Taisteluhaluttomuus ei ole mikään erikoishyve.

  • Hengissäpysyminen ja AA:n leviäminen ovat pääasialliset tavoitteemme.

  • Mitä olemme oppineet Washingtonin liikkeeltä. 


11. Ulospäin suuntautuva toimintamme pohjautuu pikemminkin vetovoimaan kuin huomion herättämiseen; meidän tulee aina ylläpitää henkilökohtaista nimettömyyttä lehdistön radion, television ja elokuvan piirissä.

  • Suhdetoiminta on AA:lle tärkeä. Hyvän suhdetoiminnan avulla pelastetaan ihmishenkiä.

  • Pyrimme tekemään AA:n periaatteet tunnetuiksi, emme AA:n jäseniä.

  • Lehdistö on ottanut asiamme omakseen. 

  • Henkilökohtainen nimettömyys julkisuudessa on suhdetoimintamme kulmakivenä.

  • 11. perinne muistuttaa jatkuvasti mieleemme, että henkilökohtaisella kunnianhimolla ei ole sijaa AA:ssa. 

  • Jokaisesta jäsenestä tulee yhteisömme toimiva huolenpitäjä. 


12. Nimettömyys on perinteittemme henkinen perusta, aina muistuttaen meitä asettamaan periaatteet henkilökohtaisten seikkojen edelle.

  • Nimettömyyden henkisenä aineksena on uhraus.

  • Luopuminen henkilökohtaisista tavoitteista yhteisen hyvän vuoksi on kaikkien kahdentoista perinteen olemuksena.

  • Miksi AA ei voinut pysyä salaseurana.

  • Periaatteet ovat henkilöitä tärkeämmät.

  • Sataprosenttinen nimettömyys julkisuudessa.

  • Nimettömyys on todellista nöyryyttä.

bottom of page